Lupasinkin päivittää treenikuulumisia tänne blogin puolelle. Minä olen aika pitkälti joko tai ihminen ja  elän tunteella niin hyvissä kuin huonoissa fiiliksissä. Toisaalta tuleepahan elettyä molemmat ääripäät. Tällä tyylillä kaikki hyvä tuntuu sitten tosi hyvältä, samoin kuin kaikki huonot fiilikset painaa mielen matalaksi ja siellä sitten ryvetään. Olen myös mestari itseni ruoskimisessa, kun joku ei onnistu niin en päästä itseäni helpolla. Onneksi valmentajani ja lähipiiri osaavat palautella minua molemmista suunnista takaisin todellisuuteen.

Joulun ylikunnon jälkeen treenit ja palautuminen on mennyt todella paljon eteenpäin. Kaikella on todellakin tarkoituksensa. En ikinä olisi voinut uskoa, että ylikunto olikin hyvä juttu. Käsittämätöntä ollut todeta, että koko alkuvuoden treenit menee perille ihan eri tavalla kuin ennen. Mikä parasta, kivutkin ovat vähentyneet jonkin verran.

 

 

Olenkin kertonut Facebookissa aiemmin että minulta löydettiin paljon trauman jälkeisiä refleksejä eli turhia liikemalleja. Refleksit kuormittivat hermostoa isosti ja aiheutti paljon kipuja kroppaan ja osa tekeminen ei vain onnistunut niiden takia. Vihdoin loppuvuodesta refleksit saatiin sammumaan ja niiden poisjäänti on vaikuttanut paljon tekemiseen.

Kehossa epätasapainotila ilmenee muun muassa lihaksiston automaattisen jäntevyyden puutteena, motoriikan automatisoitumisen hankaluutena, silmien lihasten ponnisteluna tai lateraliteetin puutteena, joka on konkreettinen este keskushermoston toimivalle työnjaolle. Puutteet lateraliteetissa tarkoittavat siis sitä, että tahdosta riippumattomat toiminnat siirtyvät tiedostetun tasolle ja näin ollen kuormittavat yksilöä entisestäänkin.

Samalla matkalla, kun refleksejä sammuteltiin pääsin oppimaan sensorimotoriikkaa ja sitä kautta lisää itsestäni. Minulta testattiin hermostotyyppi ja paljon muuta, niistä yhteissummana saatiin tieto minun luontaisista toimintatavoista ja näin päästiin selville mitkä on minun vahvuudet. Kun tämä kaikki tieto vietiin treeneihin, sieltä sai muuttaa paljon asioita. Treenitekemisessä asiat helpottuivat ja moni sellainen ongelma ratkesi, johon oli etsitty ratkaisua kissojen ja koirien kanssa. Toki kaikkea ei refleksien tai sensorimotoriikan syyksi voi laittaa mutta tekeminen on mennyt eteenpäin, ongelmat ovat ratkenneet ja mikä parasta, olen saanut tuntea sen tekemisessä!  Ollaan käyty nyt kevään aikana kaikki minun lajit läpi ja korjattu kaikki tekeminen minun hermostolle sopivaksi. Käsittämättömän pieniä muutoksia itse tekemiseen ja kuinka suuret vaikutukset lajeihin!

Sensomotoriikka kertoo yksilön aivojen, aistien ja hermolihasjärjestelmän luontaisesta toimintatavasta. Menetelmän avulla on myös mahdollista selvittää muun muassa yksilön motorinen kuva, tukirangan taipumus sekä hermolihas- ja refleksijärjestelmän tilat.

 

Juoksussa ja juoksutekniikassani tapahtui iso muutos heti tammikuun ensimmäisissä jäähallitreeneissä. Olen sellainen että minun täytyy ymmärtää asiat ennen kuin pystyn toteuttamaan ja useasti treenien jälkeen mietin asiat puhki, mietin asiat anatomian kannalta ja vien ajatustasolla tekemiseen. Analysoin paljon (välillä ihan liikaa) treenejä ja tekemistäni ja etsin kokoajan kehitettävää. Juoksu on saatu kuitenkin hyvälle mallille, se on kevyttä ja helppoa. Vaikken nyt Malagassa kisaakaan juoksulajeissa juoksu pysyy treeneissä mukana koko ajan.

 

Pituushyppy on ollut jostain syystä itselleni se hankalin laji. Viime syksynä keskityttiin paljon siihen, että saan tehtyä ponnistuksen enkä vain juokse läpi kasaan. Siinä onnistuttiin, ponnistukset alkaa löytyä pikkuhiljaa. Pituus on se laji, jossa tekeminen on hyvin vaihtelevaa ja tekemistä riittää paljon. Torstaina päätettiin valmentajani kanssa, että perjantaina edetään hyppyjen suhteen niin maltilla ja askel askeleelta, että hypyt onnistuvat. Ja siihen treeniin ja myös itseeni olen tosi tyytyväinen. Se mitä päätettiin, se tehtiin! On minulla vaan mahtava valmentaja, Salla jaksaa puskea eteenpäin haasteista huolimatta!

 

 

Kuvat Sarinja Kuokkanen

 

Kuulantyönnöstä hihkuin vasta Facebookissa että nyt löytyi kuulantyöntöön se punainen lanka. Tahkosin pitkään tasan samaan kuoppaan kaikki työnnöt ja sekös se ärsytti ja paljon. Valmentaja on saanut monet naurut tästä. Nyt kun toimitaan minun hermoston mukaan niin, että pystyn toimimaan vahvuuksillani muuttamatta lajinomaisia asioita. Kun tämä kaikki saatiin haltuun niin viime treenissä löydettiin se juttu mikä siellä on tökkinyt. Yläkropan asentoa muuttamalla sain ihan eri tunteen kuulaan ja nyt alkaa työnnöt lähteä oikein.

 

Sitten se viimeinen muttei todellakaan vähäisin, korkeushyppy. Sen treenaus on jäänyt nyt vähän vähemmälle koska siirryimme myllystä ulkokentille jo useampi viikko sitten eikä Järvenpään urheilukentälle ole vielä korkeuspatjaa saapunut. Huomenna vieraillaan naapurikentillä jotta päästään hyppäämään korkeutta ja toivottavasti vapun jälkeen patja saapuu kentälle pian. Hihkun tästä varmasti pian kuulumisia vähintäänkin tuolla Facebookissa. Viime kesän Vantaan EM-kisoista korkeudesta jäi niin kova nälkä hypätä lisää ja korkeammalle että tästä lajista minulla on nyt korkeimmat odotukset!

 

Hyvällä fiiliksellä eteenpäin!

 

Eilen varailtinkin valmentajan kanssa reissu lämpimään. Malagan kisaolosuhteet tulee olemaan todella lämpimät ja totuttelu helteeseen on enemmän kuin järkevää näin treenileirin muodossa. Huomisia treenejä innolla odotellen, pitkästä aikaa pääsee korkeuden kimppuun naapurikentällä!