Elinsiirto ja elinsiirtourheilu herättää paljon kysymyksiä ja varmasti myös ennakkoluuloja. Aikoinaan elinsiirron jälkeen sait eläkepaperit ja invakortin autoon. Nykyään ainakin minulta kysyttiin heti teho-osastolta herätessä että milloin meinasit töihin palata? Ajat, olosuhteet, lääkkeet ja kaikki muuttuu. Nykyään elinsiirron jälkeinen elämä on normaalia elämää, tai näin minä koen asian. Näin kuitenkin erilaisena urheilijana olen myös pohtinut asemaani urheilijana, mikä on urheilijan määritelmä, ketkä ovat urheilijoita? Olen pohtinut myös sitä mihin me elinsiirron saaneet urheilijat kuulutaan vai kuultaanko mihinkään. Mitä eroa? Vai onko eroa siihen ”normaaliin”? Ja mikä on normaali??

Olen saanut tutustua mahtaviin ennakkoluulottomiin ihmisiin jotka ovat olleet valmiita oppimaan uutta, tutustumaan vieraisiin asioihin ja hyppäämään rohkeasti mukaan. Yhden niistä halusin haastaa ja kysyin rakkaalta valmentajaltani nipun kysymyksiä. Sain yllättyä itsekin vastauksista..

 

-Kuka olet?

 

Olen Salla Rinne, entinen 7-ottelija. Nykyään valmentaja ja ryhmäliikunta ohjaaja.

 

Salla Rinne

 

-Eikö sinua arveluttanut ottaa elinsiirtourheilijaa valmennettavaksi?

 

Marjo oli ollut ryhmäliikuntatunneilla jo 2-3vuotta (kahvakuula, kuntonyrkkeily ja pilates) ennen kuin aloitimme yhteistyön yleisurheilun parissa. Joten tunsin jo Marjoa ja tiesin hänen olevan hyvässä kunnossa sydänsiirron jälkeen. Joten ei arveluttanut vaan enemmänkin innoissani otin paikan vastaan 🙂 

 

-Mitä eroa on urheilijan ja elinsiirtourheilijan treeneissä/ valmentamisessa?

 

Mielestäni suurta eroa ei ole. Toki lääkityksestä aiheuttavat ”sivuvaikutukset” tulee ottaa huomioon ja muutenkin huomioida terveystila vielä normaalia enemmän.

 

-Mitä olet oppinut elinsiirtourheilun kautta?

 

Että keho ei aina toimi niin kuin luulisi sen toimivan. En aikaisemmin tiennyt, että miten lääkitys/siirto itsessään vaikuttaa urheilemiseen ja palautumiseen. Hermotus toimii eri tavalla ja sekin vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Monta asiaa tulee huomioida ja löytää se oikea tapa harjoitella jotta harjoituksista saatu hyöty olisi mahdollisimman hyvä.

 

-Mikä on ollut erikoisinta mihin olet törmännyt elinsiirtourheilijan valmentajana?

 

Joka päiväisellä tasolla ehkä se, että kehoa täytyy kuunnella tarkkaan ja suunnitelmia on turha laatia viikkoja tai kuukausia eteenpäin. Tärkeämpää on kuunnella kehoa ja edetä sen mukaan kuin sokeana noudattaa laadittua ohjelmaa.

 

Kuvat Atte Leskinen

 

-Mitä ”normaali” urheilija voisi oppia elinsiirtourheilijalta?

 

Vain terveenä voi tehdä kovia tuloksia. (vaikka sinäkin sen aina välillä unohdat) 

 

-Miten elinsiirto näkyy isoten treenaamisessa/ urheilussa?

 

Varmasti siinä, että joutuu huomioimaan lääkkeiden vaikutuksen kropassa ja sen, että keho ei toimi samalla tavalla kuin ”normaali” urheilijan

 

-Mikä on oudointa mitä sinulta on kysytty kun valmennat elinsiirtourheilijaa? Oletko törmännyt ennakkoluuloihin?

 

Monet ovat ”kauhistelleet” sitä, että miten sitä uskaltaa treenata niin kovaa ja onko se varmasti turvallista ym. Todellisuudessahan mitä enemmän urheilee ja pitää itsestään huolta niin sitä paremmin sydän ja koko keho voi <3

 

Mikä tekee urheilijasta urheilijan?

 

Mielestäni ei pidä erotella urheilijaa tai elinsiirtourheilijaa tai vammaisurheilijaa siinä mielessä, että laittaa heidät johonkin paremmuus järjestykseen. Vaan kyse on siitä miten itse suhtautuu ja panostaa urheiluun. Monet ihmiset liikkuvat paljon, joskus jopa liikaakin, mutta se ei tee heistä vielä urheilijoita. Urheilijan elämässä urheilu on sijalla nro 1 ja kaikki asiat tehdään sen mukaan. Urheilijan tulee olla urheilija myös vapaa-ajalla ja lomalla ja tehdä jokapäiväisiä valintoja elämässä sen mukaan jotta ne valinnat ja teot tukisivat mahdollisimman hyvin urheilua. Jokainen urheilija on yhtä arvokas oltiin sitten millä tasolla tai missä kilpailuissa tahansa. Jokainen itseään urheilijaksi kutsuva tekee varmasti kaikkensa parantaakseen suorituksiaan ja tuloksiaan. Tuloksista puhuttaessa voidaan huomioida etuliitteet elinsiirto- tai vammaisurheilija, mikäli se on tarpeen. Silloin osaamme huomioida rajoitukset niissä tuloksissa. Muuten kaikki ovat vain URHEILIJOITA. 

 

Yhdessä olemme enemmän! Valmentajan ja urheilijan suhde on todella tiivis ja luottamuksellinen