Malagan kisat on nyt kisattu ja aika rustailla vähän ajatuksia. Kisaviikkoon mahtui paljon tunteita, tapahtumia ja ihania ihmisiä ympärille. Lensimme torstai-iltana Suomeen ja meitä odottikin hyvin kylmä ilma. Melkein 30 asteen helteestä lennettiin tänne 10 asteen Suomen kesään. Ensimmäiseksi sai kotona kaivaa villasukat jalkaan. Nyt on muutama päivä kotiinpaluusta ja viikko kisoista. Heti kisojen jälkeen en saanut mitään itsestäni irti, jotta olisin voinut kirjoittaa jotain. Aikamoisen ajatusten sekamelskan sai Malaga aikaan, toisaalta olisi pitänyt olla iloinen, onnellinen ja vaikka mitä ja myös samaan aikaan olin niin pettynyt itseeni ja tekemiseeni. Voiko katkeran suloisempaa MM-kulta ollakaan?

 

Ensimmäisen yleisurheilukisapäivän aamu. Ihmisiä alkaa kerääntyä katsomoon

 

Tämä kuva kuvaa äärettömän hyvin kisojen toista puolta, ajatusta siitä että joku muu on antanut meille toisen mahdollisuuden elämään. Niin se minunkin enkeli juoksee ja hyppää minun rinnalla <3

 

Ensimmäinen ja tärkein kisapäivä

 

Tärkein perjantaiaamun korkeushyppy oli melkoinen kisa. Odotukset olivat korkealla koska treenit ovat menneet korkeuden osalta enemmän kuin hyvin. Kisat eivät alkaneetkaan suunnitellusti. Olimme aamulla tuntia ennen kentällä ja meille kerrottiin heti, ettei kisat ala ajoissa ja meidät pyydettiin poistumaan kentältä. Korkeuskisa saatiin sitten käyntiin ehkä 1,5 tuntia myöhässä. Kentällä puhalsi sellainen tuuli, ettei osannut kuvitellakaan sinne sellaista tuulta. Tuuli totta kai tuuli hyppyjä vastaan joka oli itselle ihan uutta. Tässäpä olikin sitten sellainen vastus mille en voinut mitään. Hypyt eivät tuntuneet hyvältä, enkä saanut hyppyjä kulkemaan. Toki tilanne on kaikille sama ja taisi muillakin olla haasteita matkassa. Tekeminen riitti voittoon, vitsi MM voittoon! Pettymys oli kuitenkin niin suuri, kun treeneissä hypyt ovat olleen ihan eri lukemissa. Pakko myöntää, että kun lähdin korkeuspaikalta, itku tuli siitä pettymyksestä. Itku tulee vielä tätä kirjoittaessakin. Toisaalta, tätä urheilu on, niin isoja odotuksia, tekemistä tunteella ja tosissaan ja sitten niitä ilonkiljahduksia. Kaikki se kuuluu tähän ja ai että siksi mä niin rakastan tätä kaikkea!

Perjantaina minulla oli vielä iltapäivällä kuulantyöntö. Siitä kisasta ei jäänyt oikein mitään kertomista, olisiko aamu painanut mutta ei edes se kiukku auttanut saamaan työntöjä kuntoon.

 

 

 

 

Toinen kisapäivä

 

Lauantaina jäljellä oli pituushyppy. Yön aikaan kroppa kiri ja jumi tosi pahasti. Perjantaina huonot ei niin tekniset korkeushypyt ärsytti selkää isosti. Lämmittelyissä kuitenkin saatiin hyvä tuntuma kroppaan ja ainakin juoksu kulki, jos ei muuta. Tuli fiilis, että haluaisi olla kisaamassa juoksussa. Rata oli tosi nopea ja ai että se tuntui hyvältä!

Askelmerkki kohdalleen, muutamat harjoitushypyt kisapaikalla ja lantio olikin sen tuntuinen kuin joku vääntäisi puukkoa. Kisoissa maiden välinen yhteishenki on loistavaa. Muutama viesti ystäville ja ei mennyt kuin pari minuuttia niin Hollannin fysio oli auttamassa. Starttiin oli kymmenen minuuttia, joten apua saatiin paikalle viime tipassa. Fysio sai lantion auki ja suoraan hyppäämään. Hypyt riittivät 4 sijalle ja se on hyvä sijoitus siihen nähden, että aamulla en olisi hypännyt hypyn hyppyä.

 

 

Hollannin fysioterapeutti pelasti pituushyppykisan minun osalta. Mahtavia ihmisiä ja välittämistä yli maarajojen!

 

 

MM-voitto hymyilyttää kuitenkin

 

Malaga2017 oli varmasti tähänastisista kisoista isoimmat, tunteellisimmat ja odotetuimmat kilpailut. Odotukset olivat kovat korkeushypyn suhteen ja se kaikki jäi odotukseksi. Tiedän, että pystyn parempaan ja siksi ensiviikon korkeustreenit ovatkin odotetut!  Tiedän, vaadin itseltäni todella paljon, mutta tiedän myös sen, että se vie minua eteenpäin! Kaikki tai ei mitään voisi olla toinen mottoni. Treenattavaa on paljon ja nälkää jäi nyt enemmän kuin osasi kuvitellakaan! Tulevat kaksi vuotta ovat takuulla isoimmat niin kehityksen, tekemisen ja motivaation suhteen. Vaikka se hemmetin tuuli nujersi minut, voin kertoa, ettei nujerra toista kertaa!

 

 

 

Kiitosten aika

 

Nyt on sen tärkeimmän vuoro, kiitokset! Se, että ylipäätään voin urheilla normaalisti ja tavoitteellisesti on minulle todella tärkeää ja iso juttu! Ilman urheilua, ei minua olisi. Syvä kumarrus valmentajalleni Salla Rinteelle, ilman häntä en olisi tässä tilanteessa jossa nyt olen. Ilman häntä ei myöskään olisi tulevaisuutta urheilun parissa. Kiitos kaikesta, sä tiedät kyllä!

Suurimmat kiitokset kuuluvat yhteistyökumppaneille. Kuten olen sanonut, ilman yhteistyökumppaneita ei leirit, kisamatkat ja tämä kaikki olisi mahdollista. Ei ole itsestään selvää, että saa tällaiset tukijoukot ympärilleen. Kiitos Transval henkilöstöpalvelut Oy, Woodcastle Oy, Puhdas+, Foodin, Pöllöt, Casall, Puustelli

Kiitokset myös tärkeät ystävät, perhe ja muut lähellä olevat tyypit. Teidän tuki on kaiken jalusta. On tärkeää, että ihmiset uskovat sinuun myös silloin kun itse et usko ja ovat aina lähellä, kun tarvitaan. Yksi iso juttu, jota kaikki ei tule ajatelleeksi, flunssakaudella ja kipeänä ollessa lähimmäiset kiertävät minut kaukaa flunssien kanssa. Kaikki vaikuttaa. Joku flunssakin voi viedä helposti kolme- neljä viikkoa treeneistä. Sellainen vaikuttaa isosti koko kauteen.

Superkiitokset matkaseuralaisilleni, Emmi, Liisa ja Salla! Ette arvaakaan paljonko minulle merkitsi, että olitte tukenani <3

Kiitokset elämäni supersankarille, niin hyvän sydämen luovuttajalle, ilman tätä urheaa tekoa en olisi tässä. KIITOS!

 

 

Kiitos Malaga2017 kokemuksista ja muistoista jotka ei unohdu ikinä!

 

P.S On sitä MM-voittoa juhlittu vaikka se tulos harmittaakin 😉