Vihdoinkin sain aikaiseksi kirjoitella kuulumisia! Tuntuu että aika menee niin siivillä. Hirveästi en tykkää muistella menneitä, vaan katse on kohti tulevaa odottavin mielin. Poden hiukan huonoa omaatuntoa, kun en ole saanut päivitettyä edellisen kauden kuulumisia tänne blogin puolelle, toivottavasti olette seuranneet facebookissa ja instagramissa kauden tapahtumia. Nyt otan itseä niskasta kiinni ja pyrin päivittelemään myös tänne kuulumisia ahkerammin. Olihan tämä kesä oli yksi parhaimmista ikinä! Sain tutustua uusiin mahtaviin tyyppeihin ja viettää upeita hetkiä niin urheilukentällä kuin sen ulkopuolellakin. Vaikka tätä elämänmakuista ja täynnä tapahtumia olevaa kesää voisi fiilistellä yhden blogikirjoituksen verran niin palataan hetkeksi vuoden takaiseen ja muutenkin viime kauteen ennen tulevaisuuden suunnitelmia.

 

 

Viime kausi

 

Vuosi sitten syksyllä aloitettu peruskuntokausi oli ehjin ja paras peruskuntokausi tähän mennessä. Kuntoa saatiin nostettua reilusti ja pysyin terveenä koko syksyn. Hallissa juoksu kulki paremmin kuin koskaan, voimatreenit näkyi ja tuntui lajeissa ja varsinkin juoksu parantui paljon. Talvi meni pitkän, kuukausia kestäneen tulehduskierteen kanssa taistellessa. Onneksi treenejä ei tarvinnut jättää kokonaan, vaan tehtiin tilanteen mukaan mahdollisimman paljon mitä lääkärit sallivat. Näin jälkikäteen on pakko todeta, että apua miten muut asiat elämässä mm. henkinen kuormitus, stressi jne vaikuttavat. Tässä se taas nähdään että ihminen on kokonaisuus ja elämän haasteet voivat näkyä vaikka tulehdustilana kehossa. No mutta, asiat tärkeysjärjestykseen, oma elämä kuntoon ja kevät olikin jo toisenlainen.
Kohti Italian EM-kisoja treenattiin ja miten lämmin ja mahtava kevät ja kesä saatiinkaan. Etelän leirit sai unohtaa, kun suomessa kesä oli täydellinen. Kisat olivat yllättävän aikaisin, jo juhannuksena. Harmikseni jo hallikaudella kuulin ettei korkeuskisa toteudu Italiassa, joten lähdimme muilla lajeilla liikenteeseen. Gagliarin kisat sujuivat mukavasti, isommin en osannut sinne jostain syystä odotuksia ladata. Itsellä olikin ajatus tietynlaisista välikisoista. Gagliariin matkattiin noin viikkoa aiemmin, jotta kisavalmistautuminen voitaisiin tehdä rauhassa. Valmistautuminen ja itse kisat menivät mukavasti, kuulakisasta tuli yllättäinkin kultaa ja pituuskisassa sijoituin toiseksi.
 

Mitä seuraavaksi?

 

Joka kesä kisojen jälkeen puhkun enemmän intoa kuin koskaan. Katse on vahvasti tulevaisuudessa ja seuraavassa kaudessa. Sitä miettii mitä kaikkea pitää parantaa, mitä vahvistaa ja missä haluaa olla parempi.
Kaikkea ei voi kehittää kerralla ja maltti täytyy muistaa. Siksi minulla on valmentaja ja nykyään valmentajia on kaksi. Spinacorin Marko ”Makke” Siivonen liittyi isommin valmennustiimiini. Makke on vieraillut varsinkin meidän lajitreeneissä aika-ajoin jo aiemmin mutta nyt hän on mukana enemmänkin. Salla on ja pysyy ykkösvalmentajana ja hänestä en suostu luopumaan ikinä! Minulle syksy, rauhoittuminen ja arki ei tarkoita liika tiiviitä rutiineja, vaan tietynlaista stressitöntä aikaa elää tasapainoista elämää, kun treeni, ravinto, lepo on balanssissa.

Tulevat isommat kisat ovat vuoden päästä elokuussa New Castlessa. Siellä minulla on haave rikkoa vihdoin oman ikäryhmäni korkeustulos. Katsotaan kuinka muijan käy! Vuonna 2020 on jälleen EM-kisojen vuoro ja kisat järjestetään Dublinissa. Kisat ovatkin olleet pitkään aika lähellä, pidempiä matkustamisia ei ole tullut mutta vuosi 2021 tuo muutoksen siihenkin, silloin MM-kisat järejstetään Texasissa. Toivottavasti siellä ollaan suomea edustamassa!

 

 

 

 

Kesä oli yksi parhaimmista ikinä, mutta tätä syksyä on odotettu. Nyt on taas aika painua omaan urheilukuplaan!